Hyvä tietää kristinoppikoulusta – usein kysyttyä

COVID-19-pandemian vuoksi Suomen ortodoksinen kirkko on linjannut ettei leirejä järjestetä normaalimuodossa ainakaan kesä-heinäkuussa. Järjestäjät voivat siirtää leirit esimerkiksi syys- ja hiihtolomille tai syksyn viikonvaihteisiin. Leirejä on mahdollista järjestää myös päiväleireinä tai monimuotoisesti, jolloin voi olla etätapaamisia ja lyhyempiä livetapaamisia. Tarkempia tietoja kannattaa kysyä omasta seurakunnasta leirin yhteyshenkilöltä.
Kristinoppikoulu on erityisesti ortodoksisen kirkon jäsenille tarkoitettu kurssi tai leiri. Jokainen ortodoksisen kirkon jäsen on kasteen ja mirhavoitelun kautta täysivaltainen kirkon jäsen, jonka jäsenyys ei tarvitse erillistä virallista vahvistusta aikuisuuden kynnyksellä. Kristinoppikouluun osallistuminen on vapaaehtoinen mutta suosittu tapa tutustua lisää omaan kirkkoon ja sen opetukseen sekä tavata muita nuoria ja luotettavia opastajia. Yleisin tapa suorittaa kristinoppikoulu on n. viikon mittainen kristinoppikoululeiri eli ”kripari”, joita järjestävät eri seurakunnat ja Ortodoksisten nuorten liitto.
Suomessa on tapana osallistua kristinoppikouluun sinä vuonna, kun täyttää 15 vuotta. Kriparit ovat myös varsin suosittuja – enemmistö ikäluokasta pitää sitä merkittävänä ja mieluisena etappina matkalla aikuisuuteen. Kristinoppikoulu on suunnattu nuorille ortodokseille, mutta kriparin voi käydä kuka tahansa ortodoksisesta kirkosta ja uskosta kiinnostunut, myös siis sellainen henkilö, joka ei kuulu kirkkoon (hän ei voi kuitenkaan osallistua esim. ehtoolliseen). Etenkin leireillä käytännössä kaikki osallistujat ovat nuoria, mutta silloin tällöin järjestetään myös ns. aikuiskripareita.
Useimmat seurakunnat lähettävät 15 vuotta täyttäville jäsenilleen kirjeen edellisenä syksynä tai loppuvuodesta. Siinä kerrotaan milloin seurakunta järjestää leirin (tai leirejä) tai minkä muun tahon järjestämälle leirille nuori voi osallistua (esim. muu seurakunta tai ONL). Samoin kirjeessä kerrotaan ilmoittautumisohjeet. Ellei omasta seurakunnasta kuulu kirjettä, kannattaa ottaa jo joulun alla yhteyttä seurakunnan virastoon tai nuorisotyöntekijään ja kysyä kriparista. ONL:n Valamossa järjestettävälle kriparille voi ilmoittautua nettilomakkeella, leirin tiedot lisätään nettisivuille yleensä viimeistään marraskuussa.
Toisen ortodoksisen seurakunnan leirille voi usein osallistua, jos leirillä on tilaa. Asiaa voi tiedustella järjestävältä seurakunnalta. Osallistumismaksu voi olla toisesta seurakunnasta tulevalle suurempi, koska seurakunnat tukevat omien jäsentensä leirimaksuja. Joskus kysytään, voiko ortodoksi osallistua luterilaiselle riparille. Mikään ei estä osallistumasta, mutta täytyy muistaa, että luterilaisella leirillä opetetaan luterilaisen kirkon oppien mukaan, eikä se siksi korvaa kriparia. Ehtoolliselle riparilla ei voi osallistua, koska kirkkojemme välillä ei ole ehtoollisyhteyttä. Prometheus-leiri on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, eli vastaa jotakuinkin koulun elämänkatsomustietoa. Siellä ei siis anneta minkään uskontokunnan mukaista opetusta. Prometheus-leirille voi halutessaan osallistua, kun muistaa ettei se korvaa oman kirkon opetusta. Leirin voi hyvin käydä kriparin lisäksi.
Kristinoppikoulun tavoitteena on ortodoksisen identiteetin vahvistaminen ja kirkolliseen yhteisöön kasvaminen. Kristinoppikoulu tarjoaa osallistujalle mahdollisuuden perehtyä papin, kanttorin ja muiden ohjaajien ja leiriläisten kanssa ortodoksisen kirkon opetukseen ja ortodoksiseen elämäntapaan. Piispainkokouksen ohjeen mukaan kristinoppikoulun tavoitteena on auttaa nuoria kirkon jäseniä mm. kasvamaan syvemmälle kirkon mysteereihin. Opetuksessa tulee tehdä tilaa nuorten omakohtaisen ortodoksisen identiteetin kasvamiselle kokemisen, tekemisen ja tiedon kautta. Erityistä painoa tulee laittaa jumalanpalveluselämän sisältöihin. Oppitunneilla tutustutaan sakramentteihin, liturgian kulkuun ja kirkollisiin tapoihin sekä keskustellaan erilaisista ihmisyyteen liittyvistä kysymyksistä. Leireillä ohjelmaan kuuluu mm. jumalanpalveluksia, oppitunteja, erilaisia ryhmätoimintoja, saunomista, pelejä ja leikkejä ja yhteisiä illanviettoja. Leiri päättyy yleensä liturgiaan, jonka jälkeen monissa perheissä järjestetään esim. kummien, suvun ja ystävien kanssa kahvihetki tai juhla nuoren kunniaksi. Outi Ylisen muistelu kriparista.
Kristinoppikoulujen hinnat vaihtelevat seurakunnittain, riippuen koulun muodosta ja pituudesta. Pääosa seurakunnista pyrkii pitämään leirinsä kohtuuhintaisina omille jäsenilleen, maksettavaksi jää yleensä 100-200€. Sellaiselle, joka ei ole kyseisen seurakunnan jäsen, leiri on usein huomattavasti kalliimpi. Samoin erikoiskriparit (esim. luostarikripari, kripari ulkomailla jne.) ovat usein kalliimpia. Taloudellisesti haastavissa tilanteissa olevien on usein mahdollista saada tukea leirimaksuihin omasta seurakunnastaan. Myös ONL:n leirille voidaan anomuksesta myöntää vapaapaikka. Leireillä tulee paljon toiminta- ja henkilöstömenoja eli järjestäjä maksaa mm. leirikeskuksen käytöstä, ruokatarvikkeista ja emännän työstä sekä muiden työntekijöiden työpanoksesta. Pääosa menoista katetaan mm. kirkollisverovaroin ja julkisilla avustuksilla, mutta jäljelle jää silti vielä pieni omavastuuosa, jonka tarkoitus on sitouttaa osallistujaa ja mahdollistaa mm. riittävät ruokailut.
Kripari on ainutkertainen mahdollisuus, jonka arvoa on vaikea mitata rahalla. Usein leirille lähteminen jännittää tai ei muuten vaan huvittaisi, mutta valtaosa toteaa leirin lopulla ettei millään tahtoisi leirin vielä loppuvan. Useimmiten leiriltä saa ainakin uusia ystäviä, uutta tietoa ja ehkä tärkeimpänä kokemuksen aktiivisesta kirkollisesta elämästä sopivan rennossa hengessä.
Leireillä on vapaa-aikaakin ja hauskaa pidetään myös ohjelman puitteissa!
Ennen leiriä ilmoittautuneille lähetetään leirikirje, jossa kerrotaan yleensä myös se, mitä leirille täytyy pakata mukaan. Normaalit varusteet riittävät, mitään erikoisvarusteita ei tarvitse hankkia. Usein varustelistan lisäksi mainitaan varusteet jotka eivät ole välttämättömiä, mutta joista voi olla iloa leirin ohjelmassa, esimerkiksi pikkureppu retkipäivää varten, tai taskuraha leirikioskia varten. Tarvittavista varusteista voi aina kysyä leirin järjestäjältä. Tässä esimerkkejä leirikirjeistä. Leirikirje1_ONLry Leirikirje2_ONLry
Jos leiri järjestetään tavallisessa leirikeskuksessa, pukeutuminen on käytännössä hyvin vapaata ja voi käyttää ihan samoja vaatteita kuin muutenkin arjessa. Luostarissa järjestettävällä leirillä noudatetaan luostarin sääntöjä, eli olkapäät ja polvet ja kaikki niiden väliltä täytyy olla peitossa. Päätösliturgiaan pukeudutaan niin kuin kirkkoon muutenkin, eli polvet ja olkapäät ja kaikki niiden väliltä on suotavaa olla peitossa. Päätösliturgiaan nuoret yleensä pukeutuvat juhlaviin vaatteisiin, monilla on puku tai kauluspaita ja siistit housut/farkut tai juhlava mekko.
Kenties yleisin tapa juhlia kriparin päättämistä on järjestää kotona kakkukahvit sukulaisille, kummeille ja ystäville, mutta juhlia on yhtä monenlaisia kuin niiden järjestäjiäkin. Jos juhliminen ei tunnu nuoresta luontevalta, ei juhlia tarvitse järjestää lainkaan. Halutessaan juhliin voi kutsua myös leirin henkilökuntaa, mutta usein heidän voi olla hankala päästä tulemaan (varsinkin leireillä, joissa osallistujat ja työntekijät tulevat laajalta alueelta). Kripajuhlaelämää – äidin tarina juhlajärjestelyistä
Lahjoista ei ole mitään “sääntöjä”. Esimerkiksi ristin monet ovat saaneet jo kasteen yhteydessä, mutta jos sellaista ei vielä ole, niin sekin on oikein hyvä lahjaidea. Muuten kannattaa käyttää omaa harkintaa ja kysyä nuorelta itseltään mitä hän haluaa tai tarvitsee. Usein raha tai lahjakortti tuntuu olevan haluttu lahja. Kummit usein antavat lahjaksi jotakin kirkkoon liittyvää, esimerkiksi ikonin (kenties jopa juhlittavan oman taivaallisen esirukoilijan ikonin), rukouskirjan tai Raamatun. Yhtä hyvin voi antaa mitä tahansa muutakin omaan ja nuoren persoonaan sopivaa.